Kauan aikaa sitten kun ihmiset alkoivat kehittymään omaksi lajikseen ja sen jälkeen he kehittivät sivilisaatioita, uskontoja jne. on samalla noussut esiin kysymys, miksi oikeastaan olemme olemassa? Useimmat ihmiset ajattelevat sitä ja miettivät sitä itsekseen, sitten he katsovat, mitä tiede selittää asiasta, mutta tiede on myös epäonnistunut määrittämään noita elämän ominaisuuksia, jotka ovat perustavaa laatua olevia meidän olemassa olon selittämiselle. Sitten yritämme aloittaa etsiä jotakuta, joka voisi kertoa meille tämän asian. Monet uskonnolliset kirjoitukset auttavat tietämään siitä lisää. Raamattu kertoo, että Jumala loi meidät jokaisen omaksi yksilökseen meidän äitimme kohdussa ja että olemme hänen kättensä työn tulosta. Miten hämmästyttävä ajatus – kuinka syvästi universumin luoja on tunnettu kirjoitetuissa psalmeissa.
”Loit kaikki hienoista, sisäisistä kehoni osista ja kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Kiitos, että teit minusta niin loistavan kokonaisuuden. Sinun tekosi on ihme – kuinka hyvin sen tiedänkään. Katsoit, kun kehityin ulkoiseen olemukseeni, kun minut kudottiin yhteen kohdun pimeydessä. Näit minut ennen kuin olin syntynyt. Jokainen elämäni päivä oli kirjattu sinun kirjaasi. Jokainen hetki oli määrätty etukäteen ennen kuin päivä oli päättynyt.” Psalmi 139:13-16.
Muut uskonnolliset kirjoitukset yrittävät myös auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin elämää ja sen olemassaoloa. Lue lisää stellanmatkassa.com
Hindujen uskonnolliset kirjoitukset kuten vedas, upanishads, puranas kertovat siitä, kuinka valtava elämän ympyrä, henkinen yhteys jumalaan on jne.. näistä löysimme monien muinaisten kuninkaiden, pyhimysten ja mytologian luomusten tarinoita siitä, miten selvästi meidän elämämme pyrkii, ja miksi synnyimme ihmisiksi, ja jollemme täytä tarkoitustamme (moksha), meidän on synnyttävä uudelleen ja uudelleen saavuttaaksemme mokshan tai Nirvanan (Kaiken luojan tarkoituksen). Yksi tärkeä aisa on myös se, että kun synnymme aina uudelleen, on vähemmän mahdollisuuksia syntyä uudelleen ihmiseksi, koska Karma päättää meidän seuraavan reinkarnaation ihmisenä tai jonakin toisena lajina, jolloin ei ole enää niin helppoa saavuttaa mokshaa.
Bhagavad Gita –kirjassa Herra Krishna kertoo Arjunalle, että pitäisi luopua kaikesta ja antautua Hänellä, ja jos näin tekee, moksha on taattu. Herra kertoo Arjunalle ja hänen kauttaan maailmalle, että helpoin tie saavuttaa Hänet on täydellinen antautuminen Hänen jalkoihinsa. Tämä vapauttaa siteistä, joilla olemme sidottu tähän maailmaan. Kaikki syntimme ja hyvät tekomme ja molempien vaikutukset lakkaavat vaikuttamasta meihin.
Voimme tiivistää tämän siten, että meidän pitäisi täyttää velvollisuutemme auttaen muita sekä elää ihanteellisella tavalla.
